Lapsista on meillä mieheni kanssa monesti puhuttu, myös siitä miten kilpirauhasen toimintahäiriöt vaikuttavat lapsen hankkimiseen. En asiasta sen enempää tiedä, minua on vain valistettu siitä kuinka toimintahäiriöt aiheuttaa lapsettomuutta. Itse koin tuon "valistuksen" uhkailuna, silloinen sisätautien lääkäri luuli etten tarkoituksella syö lääkkeitäni ja siksi arvot eivät olleet koskaan hyvät. Onhan se hyvä lyödä faktat pöytään, asiat voi kyllä ilman syyttelyäkin minulle selventää. Kyseisellä lääkärillä en enää ole käynyt. Tässä sitä sitten ihmetellään voinko saada lapsia vai en. Tietysti se oikeana ajankohtana selviää, kova isku se tulee olemaan jos asia on todellakin niin että sairauteni takia en voi saada jälkeläisiä. Sitten saan taas manata koko kilpirauhassairauden maan alinpaan rakoon. Heh, ettenkö sitä jo ennen olisi tehnyt.. :-) Täytyypi ottaa asiasta enemmän selvää ennen kun alkaa maalailla piruja seinille. Asia kulkee kyllä niin kauan suurena varjona perässä kun selvyys tulee.
Olen miettinyt alkavani hoitaa sairauttani yksityisellä lääkärillä. Nykyään siis käyn terveyskeskuksessa kokeilla kolmen kuukauden välein, soittoaika lääkärille ja saan kuulla tuloksista. Olen kyllästynyt tähän toimintamalliin, tuntuu kun en saisi itse tarpeeksi tukea ja tietoa. Eikä terveyskeskuksessa ole mitään minun hoitohistoriaa, aina saa selittää ja selventää asioita eri lääkäreille. Minulla kun nuo verikokeiden tulokset heittelevät suuntaan jos toiseen, eri lääkärit määräävät eri annostuksia Thyroxinille eivätkä paljon kysele mikä on vointi. En edes muista koska olen viimeksi käynyt kontrollissa. Tässä lienee syy miksi ei ole löytynyt kultaista keskitietä oikealle annostukselle kilpirauhasen leikkauksen jälkeen. Kunnallisella sisätautilääkärillä en halua enää käydä, siellä käydessäni koin ettei minua kuunneltu ja en kokenut saavani sieltä haluamani apua haluamallani tavalla.
Yksityiseltä lääkäriltä toivoisin saavani opastusta sairauden tuottamiin oireisiin. Ne kun kumminkin ovat moninaiset ja monet oireet vaikuttavat kuitenkin jokapäiväiseen elämään. Minä taidan olla ihminen ketä oireilee vaikka arvot olisivatkin kohdallaan. Joskus koen myös tarvetta jutella esimerkiksi psykologin kanssa asioista. Vajaatoiminta saa minut välillä epätoivon valtaan, masennuksen oireet valtaavat mielen ja on välillä todella rankkoja päiviä. Nämäkin oireet tulevat yhtäkkiä, ilman että mitään erityistä olisi tapahtunut.
Tätä kautta sairauteni vaikuttaa suurin osin myös parisuhteeseeni. Mielialat heittelevät, todellinen uupumus ja väsymys vetävät sängynpohjalle. Minulla on onneksi nyt parempi kausi, kesä tulossa ja maailma alkaa kukoistaa vihreydellään. Pelkästään pimeä syksy ja kylmä talvi vaikuttavat mielialaani. Ainakin kylmät ilmat, välillä tuntuu ettei mikään päällepantava riitä kun aina on kylmä. Kylmästä kärsin kyllä ympäri vuoden, kotona saan usein olla monen peiton alla että tarkenen.
Töissä ne ihmetteli miksi sormeni ovat sinertävät ja ihoni on kananlihalla. Kylmyys menee kyllä ohi, sen jälkeen saattaakin jo olla iho nihkeänä kuumuudesta.
Tulipa taas tekstiä ja niin paljon vielä kertomatta. Ihan kivasti on blogiani katsottu, en olettanutkaan että kirjoitukseni saisi hurjaa suosiota. Nämä asiat taitavat kiinnostaa vain ihmisiä joilla on kilpirauhassairaus. Ja tämä kirjoittelu taitaa olla itselle jonkinnäköisä terapiaa, ei ole yläasteen jälkeen tullut mitään kirjoteltua vaikka innostus on aina takaraivossa vuosien mennessä kulkenutkin. :-)
~ Rakastaminen ei ole toistensa silmiin katsomista vaan katsomista yhdessä samaan suuntaan. ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti